Kommunikaatio


Balkan Signaalit ottaa käyttöön viestintämenetelmän ajalta ennen kännyköitä. Lippuviestintä ei perustu ylipäätään mihinkään sähköiseen viestin muuntamiseen ja välittämiseen vaan pelkästään kuvioihin, jotka lähettäjä tuottaa ja havaitsija näkee sellaisenaan. Menetelmää on käytetty etenkin merellä, jossa näkyvyys on hyvä mutta ääni ei kanna riittävän pitkälle, ja kun pitäisi esimerkiksi saada selkoa lähestyvän aluksen aikeista. Kiikareiden avulla viittomista saa selvää kaukaakin. Useamman välittäjän viestiketjussa sanoma voi kulkea pitkiä matkoja huomattavan nopeasti – näin kulkee myös Balkan Signaalit, kaupungin halki välittäjältä toiselle.

Ihmiset ovat keksineet muitakin tapoja välittää viestejä etäisyyksien päähän ennen puhelimia tai radiolähettimiä. Viikingit sytyttivät kokkotulia varoitukseksi saapuvista vihollislaivoista ja Pohjois-Amerikan intiaanit lähettivät savumerkkejä. Afrikkalainen rummutus taas perustuu kuulohavaintoon ja viesti välittyy kauas ilman näköyhteyttä; siten saattaa vaikka kutsua naapurikylän parantajan auttamaan käärmeenpureman saanutta. Kaukoviestintä on avointa kaikille, joten ainoa tapa salata viesti on sopia koodista ja rajata tieto siitä vain asianosaisille. Kirjekyyhkyjä puolestaan on käytetty välittämään rajattuja ja tarkoin kohdennettuja sanomia. Kyyhkyt ovat kuljettaneet niin sodan kuin rakkauden viestejä, usein ylittäen rajalinjoja jotka erottavat ihmiset toisistaan.

Rajatun joukon viestintää ovat olleet myös merkit, joita kulkurit – tai oikeammin kiertelevät työläiset – jättivät jälkeensä perässä tuleville. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Amerikassa näitä rautateillä liikkuvia matkaajia kutsuttiin hoboiksi. Charlie Chaplin on ikuistanut hahmon elokuvahistoriaan. ”Hoboglyfit” olivat esimerkiksi aitaan viillettyjä viivoja ja rasteja, jotka kertoivat uusille seudulle tulijoille, oliko talo suosiollinen satunnaisen matkailijan yöpymis- tai ravinnontarpeille ja missä taas vastassa oli vihainen koira tai emäntä.

Yhä edelleen kaupunkiympäristössä löytyy paljon merkkejä ja viestejä. Osa niistä on virallisia, esimerkiksi liikkumisen ohjeiksi tarkoitettuja, mutta kaupungista löytyy myös erilaisten alakulttuurien viestejä – tarroja, graffiteja, flaiereita yms. Niiden kieltä ymmärtävät vain asiaan vihkiytyneet. Myös Signaalit liittyy kaupunkielämän kysymyksiin – tosin kysymykset on nyt tarkoitettu pohdittaviksi yhteisesti, ei vain pienen piirin kesken.

Taidetta ylipäätään on ollut tapana ajatella eräänlaisena viestintänä. Tämän ajatuksen mukaan taiteilija ´koodaa´ teokseensa ajatuksen, tunteen tai muun aiheen, jonka katsoja puolestaan ´dekoodaa´ vastaanottaessaan teoksen ja toisin sanoen joko tuntee tai ymmärtää, mitä taiteilija on halunnut sanoa. Usein taiteesta myös puhutaan omana kielenä, jota pitää opetella ymmärtääkseen taidetta. Taiteen katsomiseen siis oppii ja harjaantuu katsomisen myötä, mutta mikään teos tuskin kuitenkaan tyhjenee pelkästään koodia purkamalla. Nykyään ajatellaan mieluummin, että katsoja täydentää teoksen omilla kokemuksillaan ja tulkinnoillaan – merkitykset syntyvät kommunikaatioprosessissa teoksen kanssa ja sen ympärillä.

Keskustelunaiheita

Tutustu kulkureiden merkkikieleen täällä. Kehitä oma järjestelmä esimerkiksi koulutovereidesi tai muun ryhmän kesken. Mitä sillä voisi viestiä, millaisia viestejä voisi jättää kaupunkiin tai koulumatkalle? Onko sinulla jo olemassa salakieli tai salakirjoitus ystäviesi kanssa? Katso myös ”Modern Day Hobos”.

Viestikyyhkyjä käytetään myös taiteessa: Project Pigeon on taidehanke Englannissa. Kyyhkyjen kasvattaminen on kahden taiteilijan projekti, johon liittyy erilaisia tapahtumia ja workshopeja. Alexandra Lockett kertoi projektista Meidän IHMEessä 12.4.2013.

Mieti millaisia näkyviä tai kuuluvia viestisignaaleja käytämme ja tunnistamme nykyään omassa elämänympäristössämme.

Millainen olisi viesti, jonka kuka tahansa voisi ymmärtää riippumatta aiemmista kokemuksista ja tiedoista? Tätä on mietitty, kun avaruusluotaimen mukana on lähetetty kuvallinen viesti, jonka mahdollisesta vastaanottajasta ei ole mitään tietoa: tavoitteena on viesti joka olisi kirjaimellisesti universaalisesti ymmärrettävä. Katso tästä, miltä viesti näyttää. Mitä se mielestäsi kertoo? Mitä vastaanottajan oletetaan osaavan/tietävän, jotta viestin ymmärtäminen onnistuisi? Myös taiteilija Trevor Paglen on halunnut lähettää kuvia avaruuteen. Lue tästä, mitä ja miksi (englanniksi).

Lippuviittomat perustuvat kieleen: joka kirjaimelle on oma merkki. Liikennemerkit puolestaan ovat symboleita, jotka perustuvat osin analogisiin merkkeihin (merkit muistuttavat kohdettaan), osin täysin satunnaisiin sovittuihin kuvioihin (merkeillä ei ole suoraa yhteyttä viittauskohteeseen). Yksi IHME-teokseen liittyvä työpaja on Otto Karvosen vetämä liikennemerkkityöpaja. Sen tuloksia sekä muita taidekasvatusprojekteja esiteltiin Meidän IHMEessä 12.4.2013.