Keskustelu taiteena


Balkan lippuviestit johdattavat ihmiset paikkaan, jossa keskustellaan jostain alueen ihmisten esiin nostamasta aiheesta. Keskustelusta on tullut suosittu taiteen muoto nykytaiteessa. Viime aikaisissa kirjoituksissa on jopa syntynyt käsite ´keskustelutaide´; se on taiteilija Lea Kantosen antama suomennos taiteelle, joka syntyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja joiden pohjana on keskustelu ihmisten tai ihmisryhmien välillä. Ajatus perustuu amerikkalaisen tutkijan Grant Kesterin luomalle käsitteelle dialogical art, jota hän käsittelee teoksessaan Conversation pieces. Hän käy kirjassaan läpi taideprojekteja joissa keskustellen kehitellään ratkaisuja määriteltyihin tilanteisiin ja ongelmiin.

Keskustelutaide on osa 1990-luvulla yleistynyttä nykytaidetta joka ei luo ensisijaisesti esineitä vaan tilanteita ja kohtaamisia; niissä ihmisten osallistuminen on keskeisessä osassa. Osallistavia ovat olleet myös muutamat aiemmat IHME-teokset: Antony Gormleyn teoksessa Savi ja kollektiivinen keho (2009) kokoonnuttiin työstämään yhteistä savimassaa omiksi teoksiksi ja Christian Boltanskin Sydänarkisto (2012) edellytti ihmisten saapumista äänitysstudioon, jossa tallennettiin sydänääniä yhteiseen arkistoon. Balkan teoksessa on tällä kertaa keskiössä kommunikointi ja keskustelu.

Erilaiset keskustelevat salongit ovat toki kuuluneet taiteen historiaan jo aiemmin: Viime vuosituhannen alkupuolen taiteen harjoittajat ja kulttuuripersoonat kokoontuivat keskustelemaan ajankohtaisista taiteen ja yhteiskunnan aiheista jonkun kotiin. Yksityinen tila muuttui hetkeksi julkiseksi. Nykyisissä keskustelevissa tai osallistavissa taideprojekteissa taiteilijat luovat puitteet tilanteille, joissa osallistujat tuottavat sisältöä yhteisvoimin. Taiteilija tavallaan luovuttaa pois omaa valtaansa päättää siitä, millainen lopputulos taideteoksesta syntyy: sitä määräävät yhtä lailla taiteen katsojat ja yleisöt, joista on tullut osallistujia ja yhteistyökumppaneita. Taiteilijan rooli on toimia aloitteen tekijänä, rajojen määrittelijänä ja toiminnan ohjaajana.

Osallistumisen tilanne voi olla avoin, jolloin kuka tahansa voi tulla mukaan, tai se voidaan määritellä etukäteen jollekin ryhmälle. Balkan projektissa mukaan kutsuttiin kaupunginosayhdistyksiä. Projekti kokoaa yhteen ihmisiä eri kaupunginosista keskustelemaan heitä koskevista asioista. Ihmiset määrittelevät itse, mikä kysymys on olennainen. Tämä kysymys tuodaan julkiseksi lippuviestinä ja avoimessa keskustelutilaisuudessa.

Signaalit-projekti linkittyy tältä osin lähidemokratian kehittämiseen. Helsingissä on pohdittu tapoja avata asukkaille enemmän osallistumismahdollisuuksia keskusteluun ja päätöksentekoon aluettaan ja ympäristöään koskevissa asioissa muutoinkin kuin äänestämällä kerran neljässä vuodessa. Yhteisötaiteessa laajemminkin on ollut keskeisenä juonena alueiden toiminnan ja elinolosuhteiden parantaminen. Yhteisötaiteilijan on usein nähty toimivan osallistumisen innoittajana ja toiminnalle on asetettu toiveita myös konkreettisten parannusten aikaansaamiseksi. Toimintaa on myös kritisoitu siitä, että se toimii näennäistasolla, että projektit ovat irrallaan todellisista yhteiskunnallisista epäkohdista. Balkan projekti tarjoaa mahdollisuuksia ainakin julkiseen keskusteluun paikallisista aiheista, mutta nähtäväksi jää, onko keskusteluilla käytännön vaikutusta yhteiskunnan asioihin – taideteoksen sisältöä ne joka tapauksessa muokkaavat osallistujien päättämällä tavalla.

Keskustelunaiheita

Tutustu keskustelutaiteeseen: Lea Kantonen ‘Keskustelutaide ja keskustelun estetiikka´ (teoksessa Taide keskellä elämää, toim. Marjatta Bardy, Riikka Haapalainen, Merja Isotalo ja Pekka Korhonen. Helsinki: Like/Kiasma, 2007, 127-129). Katso myös Grant Kester, Conversation Pieces (University of California Press, 2004). Lea ja Pekka Kantonen ovat toteuttaneet useita projekteja, joissa he ovat luoneet tilanteen tapahtumille ihmisten välisille kohtaamisille. Tällainen on etenkin Teltta, ks. Lea Kantonen, 2005, Teltta – Kohtaamisia nuorten työpajoissa. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 54.

Goshka Macuga on myös kiinnostunut neuvotteluista ja keskusteluista. Hän on mm. luonut taideteoksen, jota voi käyttää kokoustilana taidenäyttelyssä. Mikä vaan ryhmä voi varata tilan käyttöönsä näyttelyn aikana. Tältä sivulta voi katsoa mm. millaisista aiheista pöydän ääressä on keskusteltu Lontoossa.

Miettikää mikä tällaisissa projekteissa on varsinainen taideteos. Kuka on taitelija, kuka osallistuja, kuka katsoja?

Tutustu Helsingin demokratiaryhmän toimintaan. Opiskele mitä tarkoittaa osallistava demokratia ja millaisia ovat suoran kansalaisvaikuttamisen tavat: Rolf Büchi, Kohti osallistavaa demokratiaa tai Saara Ilvessalo & Jaakkola Henrik (toim.) 
Kansan valta – Suora demokratia Suomen politiikan pelastuksena, tai Bruno Kaufmann, Rolf Büchi ja Nadja Braun: Opas suoraan demokratiaan, netissä.

Toimiiko omalla alueellasi kaupunginosayhdistystä, ota selvää mitä se tekee ja miten sen toimintaan voi osallistua?