Keho


Kun taideteos on esillä näyttelyssä, sen ohessa teoslapussa ilmoitetaan yleensä tekijän ohella teoksen nimi ja mitat. Miroslaw Balka on tehnyt useita teoksia, joiden nimi ja mitat ovat sama asia. Esimerkiksi Nykytaiteen Museo Kiasman kokoelmiin kuluva teos vuodelta 1994 on nimeltään 250x380x0,3, 2x(190x60x59) ja sisältää nimessä mainitun kokoiset osat (yksi iso ja kaksi pientä, mitat ovat senttimetrejä).

Näin nimettyjen teosten lähtökohtana ovat taiteilijan kehon ja sen ulottuvuuksien mitat. Balka hahmottaa tilaa omalla kehollaan: Millaisen tilan minä otan, mihin asti ulotun. Teokset ovat yhtä aikaa abstrakteja ja käsitteellisiä sekä konkreettisia ja aineellisia. Niiden aineellisuutta lisää se, että materiaalit ovat peräisin taiteilijan omasta elämästä. Kiasman teoksessa käytetty tuhka on taiteilijan uunista, linoleumi lapsuuden kotitalosta.

Teos 250x380x0,3, 2x(190x60x59) oli esillä Kiasman avajaisripustuksessa vuonna 1998. Sitä varten upouuden museon lattiasta rouhittiin 250×380 cm kokoiselta alalta pois kolmen millin kerros. Se täytettiin tuhkalla, joka tasoitettiin lattiapinnan tasoon. Tuhkaneliön vieressä oli ruosteinen laatikkomainen esine, jossa oli kaksi samankokoista kaukaloa; niihin mahtuisi makaamaan Balkan kokoinen ihminen. (Teos on parhaillaan esillä uudemman kerran osana Tosi kyseessä -näyttelyä ja nähtävissä Kiasmassa 10.3. asti.)

Ars 95 -näyttelyssä Balka toi Helsingin keskustaan veistoksia nimeltään ja mitoiltaan 200x74x56, joiden sisään mahtui seisomaan, ikään kuin pieneen koppiin tai kuoren sisään. Tämä sisätila oli lämmitetty 37-asteiseksi, ruumiinlämpöiseksi. Balkan teokset ovat siis paikkoja myös muille ihmisille – tiloja, joista ottaa mittaa. Tate Modernin sisääntulohalliin vuonna 2009 toteutetun teoksen How it is mittasuhteet kuitenkin ottivat voiton ihmisestä. Se oli valtava musta tila, johon katsoja nousi loivaa ramppia pitkin ja katosi pimeyteen kuin mustaan aukkoon. Kokemus oli pikemminkin tilan katoaminen, kun näköaisti ei enää tarkentanut etäisyyksiä.

Balkan IHME-teos poikkeaa hieman hänen aiemmasta tuotannostaan; siinä ei ole kyse tilallisesta tai esineellisestä teoksesta vaan viestin välittämisestä ihmiseltä toiselle. Sekin kuitenkin rakentuu ihmiskehon varaan: Signaalit käyttää ihmiskehoa, sen liikkeitä ja ulottuvuuksia viestintään. Kyseessä ei ole fyysinen ilmaisu tai mielialojen välittäminen vaan tiukasti koodattu tapa viestiä symbolein ja merkein. Käsivarsien jatkeena olevat liput artikuloivat asennot ja liikkeet selkeämmin havaittaviksi. Merkin rakentuminen perustuu kehon, tilan ja suuntien yhteispeliin. Signaalit on samalla tavalla systemaattinen kuin Balkan mittoihin perustuvat teokset; merkit voisi niin halutessaan ilmoittaa asteina ympyrän kehällä. Tällä kertaa keho viestii visuaalisesti ja sen sanoma ulottuu omia fyysisiä ulottuvuuksiaan kauemmas.

Keskustelunaiheita

Balkan Kiasman teoksen toteutuksesta voi katsoa videon täältä. Keskustelkaa teoksen suhteesta tilaan, jossa se on esillä, ja teoksen toteutusprosessista – miten se poikkeaa tavanomaisesta teoksen ripustamisesta tai esittämisestä.

Tate Modernin teoksesta ”How it is” löytyy aineistoa täältä. Klikkaa Explore-linkkiä päästäksesi multimedia-aineistoon.

Myös vuoden 2009 IHME-taiteilija Antony Gormley käyttää omaa kehoaan taiteensa lähtökohtana. Tutustukaa Gormleyn taidetta koskevaan opetusaineistoon (ks. kohta Keho) ja hänen teoksiinsa taiteilijan kotisivulla ja vertailkaa tapoja, joilla nämä taiteilijat käsittelevät ruumiillisuutta.