IHME-teos


  • Nimetön (Hylochares cruentatus) tuotantokuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, IHME -nykytaidefestivaali.

  • Nimetön (Hylochares cruentatus) filmistilli Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali.

  • Nimetön (Hylochares cruentatus) filmistilli Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali.

  • Nimetön (Hylochares cruentatus) filmistilli Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta. IHME-nykytaidefestivaali.

IHME 2018: Henrik Håkanssonin THE BEETLE

Hylochares cruentatus eli suomeksi halavasepikkä on alle senttimetrin pituinen kovakuoriainen, jonka elinympäristöä on Vantaan Mätäojan entinen kostea joenuoma. Hyönteistutkija, professori Jyrki Muonan mukaan halavasepikkä on kotoperäinen hyönteinen, joka on elänyt nykyisen Suomen maantieteellisellä alueella jääkauden päättymisestä lähtien. Nimensä kuoriainen saa elinympäristönsä mukaan: sen koko elämänkaaren näyttämönä on lahoava pajulaji, halava. Se lisääntyy myös mustuvapajussa, joka on vielä tiukemmin tulvivien jokirantojen laji. Näissä pajuissa se munii, koteloituu, kuoriutuu toukkana ja muuttuu kuoriaiseksi. Kovakuoriaisena sen elämä kestää noin viikon. Halavien ja mustuvapajujen elinympäristöt ovat kärsineet toimista, joilla jokien tulvimista on pyritty estämään. Siksi halavasepikkä on luokiteltu uhanalaiseksi, häviäväksi lajiksi. Vantaan Mätäojan alue on halavasepikän vuoksi julistettu luonnonsuojelualueeksi.

Henrik Håkansson tutustui Jyrki Muonaan ja halavasepikkään ensimmäisenä taustatyöpäivänään Helsingissä joulukuussa 2016. Monien keskustelujen kautta sepikästä tuli kevään 2017 aikana vuoden 2018 IHME-teoksen kohde, ja teoksen materiaalia alettiin kuvata jo kesä­–heinäkuussa Jyrki Muonan avustuksella. On mahdollista, että tulevaan IHME- teokseen liittyy liikkuvan kuvan ohella myös muita osia kuoriaisen elinympäristön läheisyydessä Vantaalla.

Valitessaan halavasepikän teoksensa lähtökohdaksi Håkansson liittää siihen isoja kysymyksiä ilmastonmuutoksesta, lajien monimuotoisuudesta, sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Håkansson laajentaa kysymyksen lajien väliseen kommunikaatioon ja pohtii samalla myös ihmisten välisen kommunikaation vaikeutta.

Hyönteiset ovat olleet menestynein eläinluokka maapallolla miljoonia vuosia. Nyt niiden kannat ovat radikaalisti pienentyneet. Tämä on erittäin huolestuttava havainto, koska hyönteisillä on merkittävä rooli muun muassa monen muun lajin ravintoketjussa ja kasvien pölyttäjinä. THE BEETLE nimen saanut IHME-teos liittyy myös posthumanistiseen tutkimussuuntaukseen, joka tarkastelee erilaisia ihmisen, teknologian ja luonnon välisiin suhteisiin liittyviä monialaisia ja -tieteisiä kysymyksiä. Inhimillisen ja ei-inhimillisen väliset rajat, luonnon ja kulttuurin erottelu, ihmisen erityisasema maailmassa ja siitä irtautumisen mahdollisuus, sekä vaihtoehtoiset eettiset käytännöt ovat posthumanistisen tutkimuksen aiheita. Håkanssonin ajattelussa luonto ja kulttuuri ovat erottamattomia: luonnolla on oma kulttuurinsa ja kulttuurilla oma luontonsa.

Seuraava IHME-festivaali ja teoksen ensi-ilta järjestetään 25.-26.5.2018 Kulttuuritehdas Korjaamolla, Helsingissä.

Tietoa taiteilijasta

Henrik Håkansson (s. 1968, Ruotsi) on edelläkävijä, joka on käsitellyt teoksissaan lajien monimuotoisuutta, niiden muuttoliikettä ja työstänyt teoksiaan elävien kasvien ja eläinten kanssa 1990-luvun alusta alkaen. Teoksissa yhdistyvät niin taiteilijan, biologin kuin etnografinkin kiinnostuksen kohteet. Håkansson muistuttaakin työskentelytavoiltaan 1800-luvun tutkimusmatkailijoita. Hänen teoksensa keskittyvät usein pieniin yksityiskohtiin luonnonympäristössä, jotka esitetään näyttävinä installaatioina, videoina, kuvina tai esityksinä. Teoksissa korostuvat tieteen ja katsomisen teknologiat, jotka mahdollistavat muiden lajien ja niiden elinympäristöjen tarkastelun taiteen kontekstissa toisin. Håkanssonin teoksia on esitetty useissa kansainvälisissä suurnäyttelyissä kuten Venetsian (1997 ja 2003), Berliinin (2001), Sao Paulon (2004) ja Sharjahin biennaaleissa (2007), Yokohama Triennalessa (2011) sekä Kasselin Documentassa (2013). Suomessa Håkansson on esiintynyt Kiasman Saman taivaan alla ja ARS 01 -näyttelyissä (2000 ja 2001).

Hyönteismaailma on tarjonnut päähenkilön Håkanssonin tuotantoon aiemminkin. The End -teoksen (2014) kohde on videolla esiintyvä arkinen kärpänen, jolle sävelletyn kappaleen orkesteri esittää. Esitys on toteutettu tähän mennessä kolmen eri kokoonpanon kanssa: THE END ensemble (2011), Sydneyn Sinfoniaorkesteri (2014) ja Orchestre Philharmonique de Monte-Carlo (2016). Tämä tummanpuhuva musikaalinen draama pitää otteessaan ja kuvaa kärpäsen elämänkaaren. Sävellys on tehty lukuisille instrumenteille ja ihmisäänelle, ja sen läpi kuljettavat voimakkaat jännityksen, melankolian, pelon ja haavoittuvuuden tunnelmat.

Håkanssonin toinen suosikkikategoria eläinmaailmassa on linnut. Teoksessa nimeltään Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1 konserttisaliin tuodun puun oksalla yleisölle esiintyy tikli. Royal Academy of Musicissa esiintynyt lintu yleisöineen dokumentoitiin livenä 16 mm:n filmille. Tässä taiteilijan rakentamassa tilanteessa brittiyleisölle varsin tuttu lintu näyttäytyykin eksoottisena ja yleisyydestään huolimatta haavoittuvaisena. Molemminpuolinen tarkkailuasema teki yleisöstäkin esiintyjän, etenkin kun tikli – huolimatta tilassa soitetusta lajitoverinsa nauhoitetusta laulusta – ei koko esityksen aikana laula. Esityksen dokumentaatio on itsenäinen liikkuvan kuvan teos, joka esitetään osana IHMEen ohjelmaa kuten myös edellä mainittu The End. Tikli-teoksen tuottaja oli Frieze-taidemessut, Lontoossa.

Erilaiset elävät kasvit ja etenkin juurineen maasta kaivetut puut ovat olleet usein Håkanssonin monumentaalisten installaatioiden materiaalia. Tutustu gallerioiden sivustojen kautta esimerkiksi teoksiin A Tree (Suspended) Kunstverein Freiburgissa, A Forest Divided Lundin taidehallissa tai Broken Forest Pariisin Palais de Tokyossa. Installaatioissa kiteytyy riipaisevalla tavalla ihmisen väkivaltaisin teoin ilmenevä suhde luonnonympäristöön.

Lue lisää Henrik Håkanssonin tuotannosta:

Modern Institute, Glasgow

Galerie Meyer Rigger

Galleria Franco Noero 

Miksi Henrik Håkansson?

Olemme halunneet esitellä erilaisia tapoja työskennellä taiteilijana ja erilaisia lähestymistapoja taiteeseen, maailmaan ja todellisuuteen. Henrikin edustama taide on juuri nyt ajankohtaista ja kiinnostavaa ja siitä keskustellaan laajasti”, perustelee taiteilijavalintaa osaltaan asiantuntijatyöryhmä jäsen, kriitikko Timo Valjakka. ”Henrik on tosiaan käsitellyt luonnon kulttuuristumista ja keinotekoistumista sekä työstänyt teoksissaan eläviä kasveja ja eläimiä ainakin 90-luvun puolivälistä alkaen”, jatkaa nykytaiteen professori Hanna Johansson.

”Tutustuin Håkanssoniin ja hänen taiteeseensa kun kutsuimme hänet Kiasmassa Saman taivaan alla kaupunkiprojektiin ja seuraavana vuonna ARS 01 -näyttelyyn. ARS-näyttelyyn hän osallistui teoksella The Thin Line Between Love an Hate. Teos koostui epifyyttikasveista, jotka elävät puiden oksahangoissa, mutta jotka eivät ime ravinteita puusta. Hän käsitteli jo 20 vuotta sitten teemoja, jotka ovat mitä ajankohtaisimpia tällä hetkellä. Oli luontevaa valita hänet IHME-teoksen tekijäksi 2018.” kertoo asiantuntijatyöryhmän puheenjohtaja, museonjohtaja emerita Tuula Arkio.

”Håkanssonin ensimmäinen teos Helsingissä oli siirretty biotooppi laukkaneilikalle (Armeria meritima) Hernesaaren merenrantaniityllä vuonna 2000 osana Kiasman järjestämää Saman taivaan alla -kaupunkitaidenäyttelyä ja Euroopan kulttuurikaupunkivuotta. Nykyisin Hernesaaren ranta tunnetaan ravintoloista, saunasta ja urheiluaktiviteeteista. Viherrakentaminen on selkeästi voittanut villin luonnon ja alueesta on tehty yksi keskeisiä kaupunkilaisten virkistyskeitaita. Onkin erityisen mielenkiintoista seurata IHME-teoksen myötä, mitä kaikkea opimme harvinaisesta halavasepikästä ja sen selviytymismahdollisuuksista jättömaalla kaupunkiluonnon reunalla”, pohtii asiantuntijatyöryhmän jäsen ja Kiasman johtaja Leevi Haapala.

”Taiteilijavalintaa koskevissa keskusteluissa olemme pitkään pohtineet taiteilijoita, joiden tuotanto suhtautuu kriittisesti geologiseen aikakauteen nimeltään antroposeeni, ihmisen aikakausi. Antroposeenin on ehdotettu alkaneen 1900-luvun puolessa välissä. Sille on ominaista erilaisten ihmisen tuottamien materiaalien kuten betonin, muovin ja lentotuhkan leviäminen ympäri planeettaa. Ihmiskunnan vaikutus näkyy myös ilmakehän muutoksina, sekä vieraslajien laajana kulkeutumisena. Myös Henrik on työssään pohtinut näiden ihmisen toiminnasta johtuvien seurausten näkymistä esimerkiksi eri lajien esiintymisessä.” valottaa taiteilijavalinnan taustoja toiminnanjohtaja ja IHME-teoksen kuraattori Paula Toppila.

IHME-teos 2018 mediassa

Helsingin Sanomat 8.11.2017: Alle sentin pituinen ötökkä on Ihme-festivaalin tähti

Kirkko ja kaupunki 8.11.2017: Nykytaidefestivaali esittelee harvinaisen, viiden millimetrin kokoisen vantaalaisen

Taiteilija-lehti 8.11.2017: Vuoden 2018 IHME-teos esittelee uhanalaisen kovakuoriaislajin Vantaalta

Vantaan Sanomat 8.11.2017: Vantaalla elävä piskuinen kuoriainen on IHME-nykytaidefestivaalin päätähti

Aiempien vuosien IHME-taiteilijat ja teokset

2008: Elokuva- ja videotaiteen kokonaisuus: Anri Sala, Jeremy Deller, Lauri Astala & Elina ja Hanna Brotherus, Runa Islam, Christian Marclay, Deimantas Narkevičius, Francis Alÿs, Matthew Barney

2009: Antony Gormley: Savi ja kollektiivinen keho

2010: Susan Philipsz: Kun päivä laskee

2011: Superflex: Eläköön nykyaika (Stora Enson pääkonttori, Helsinki)

2012: Christian Boltanski: Sydänarkisto

2013: Miroslaw Balka: Signaalit

2014: Yael Bartana: True Finn – tosi suomalainen

2015: Jeremy Deller: Saa koskea

2016: Kateřina Šedá: Ratikkasoittajien kiertue

2017: Theaster Gates & the Black Monks of Mississippi: The Black Charismatic

Tutustu IHMEen historiaan täällä.

IHME-teoksesta kerromme myös somessa: ota IHME seurantaan Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa!