Johanna Vehkoo valheista ja niiden jäljistä

23/03/2017
Johanna VehkooToimittaja Johanna Vehkoo on IHMEen vieraana perjantaina 7.4. Kulttuuriareena Gloriassa. Kuva: Arttu Muukkonen

Yhdysvalloissa vasta valittu presidentti twiittaa ”FAKE NEWS” viitatessaan The New York Timesin ja CNN-televisiokanavan kaltaisiin viestimiin. Myös Suomen lehdistössä median ja poliitikkojen välit ovat kiristyneet – pääministeri kirjoittaa  arvostuksensa maan pääuutismediaa Yleä kohtaan olevan ”täysi nolla”, ja puolustusministeri kutsuu saman uutistalon sisältöä ”valeuutiseksi”.

Onko keskustelu harhaanjohtavasta tiedonvälityksestä hämärtynyt, kun valeuutisista puhuvat niin valtavirtamedian luotettavuuden kyseenalaistava Yhdysvaltain presidentti kuin lähdekritiikkiä peräänkuuluttavat tutkivat journalistitkin – valeuutisoinnin kitkemisen asialla hekin?

Kyseenalaisia motiiveja

”Käsitys siitä, että valeuutiselle ei olisi määritelmää, on virheellinen. Valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti, kuva, video tai muu sisältö, joka matkii ulkoisesti journalismia, muttei ole sitä”, palkittua Valheenpaljastaja-juttusarjaa kirjoittava toimittaja Johanna Vehkoo selventää.

Vehkoo on yksi IHMEen festivaaliperjantain puhujavieraista ja keskittynyt omassa työssään erityisesti faktantarkistukseen perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa.

Valeuutisia ja misinformaatiota tuottavien motiivit vaihtelevat Vehkoon mukaan eri maissa. ”Monien sivustojen motivaatio on taloudellinen. Pyritään tehtailemaan viraaleja valeuutisia, jotka keräävät klikkauksia. Nämä sivustot saavat esimerkiksi Googlen mainosverkoston kautta rahaa siitä, että niillä käydään”, Vehkoo kertoo ja lisää, ettei kaikilla tekaistujen uutisten tekijöillä edes ole kiinnostusta politiikkaan: ”Trump-myönteisen uutisen taustalla voi hyvin olla demokraatti.”

Euroopassa harhaanjohtavan tiedon tuotanto on Vehkoon mukaan Yhdysvaltoja useammin lähtökohdiltaan poliittista. Kyse on usein niin sanotuista vihasivustoista, joiden sisältö on rasistisesti motivoitunutta. ”Vihasivustot sekoittavat mielipiteellistä, jonkin asian ajamiseen pyrkivää sisältöä ja perätöntä tietoa. Todellisesta uutisesta voidaan esimerkiksi tehdä oma uutinen”, toimittaja kertoo.

Vehkoo on itse tuonut esiin valeuutistoiminnan rasistisia motiiveja yhtenä Huhumylly-sovelluksen tekijöistä. Sovellus sijoittaa uutisina esitettyjä rasistisia huhuja pakolaisista ja turvapaikanhakijoista Suomen kartalle. ”Työ on oikeastaan tilastoimista. Poliisi tai ammattimedia on jo kumonnut näiden juttujen todenperäisyyden, mutta niiden kokoaminen yhteen paikkaan antaa uudenlaista tietoa ilmiön laajuudesta.” Myös sovelluksen nimi antaa ymmärtää, miksi työ on tärkeää: ”Huhu leviää aina laajemmalle kuin sen korjaus.”

Kuka valheisiin uskoo?

Vehkoon mukaan sosiaalinen media on tuottanut uudenlaisen ongelman: kaikki sisältö saattaa vaikuttaa samanarvoiselta, kun uutissisällön lähde ei käy selkeästi ilmi. ”Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 50 prosentille ihmisistä Facebook on tärkein uutiskanava”, hän toteaa. ”Toisaalta on totta kai tärkeää, että tiedontuotannon ja -jakelun hegemonian murtuminen on johtanut siihen, että yhä useampi ääni pääsee mukaan keskusteluun.” Valheen kutsuminen muunnelluksi totuudeksi tai ”vaihtoehtoiseksi faktaksi” ei kuitenkaan tee siitä totta.

Johanna Vehkoo on vapaa toimittaja, tietokirjailija, yksi tutkivan journalismin julkaisu Long Playn perustajista ja yksi Feministisen ajatushautomo Hatun johtajista. Hän pohtii festivaaliperjantaina 7.4. klo 17 Kulttuuriareena Gloriassa, miksi virheelliseksi todistettuun tietoo uskotaan.