Miten kääntyy kokemus ihonväristä?

12/01/2017
SanakirjatVasemmalla Oxford University Pressin Oxford Advanced Learner's Dictionary of Current English, vuoden 1995 laitos, oikealla Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Suomen kielen perussanakirja, vuonna 2001 painettu nidottu laitos vuosina 1990–1994 julkaistusta sanakirjasta.

Festivaalin tulevan tilausteoksen tekijä Theaster Gatesin juuret ovat vahvasti Amerikan mustassa kulttuurissa. Mutta miten kertoa taiteilijan juurista, kun suomen kieleen vakiintunutta afroamerikkalaista pidetään englanninkielisessä maailmassa jo vanhentuneena, jopa epäkorrektina kielenkäyttönä?

Suomessa vähemmän käytetty ilmaus afrikkalaisamerikkalainen on Yhdysvalloissa monen mielestä poliittisesti korrektimpi, vaikkakin usein varattu tilanteisiin, joissa valkoisen valtaväestön edustajat puhuvat mustista. On sananvalinnasta kiinni, millä tavoin kokemus muusta kuin valkoisesta ihonväristä välittyy vallitseviin puheen tapoihin.

Afro-etuliitteen neutraaliudesta

”Ehdottomasti jäänyt pois käytöstä”, Elizabeth Peterson, englantilaisen filologian yliopistonlehtori Helsingin yliopistosta, kommentoi englannin kielen tapaa muodostaa Afro-alkuisia sanoja kuten Afro-American. ”Afro on hiustyyli eikä viittaa ihmisryhmään”, hän toteaa.

Yhdysvalloissa Afro-alkuisen yhdyssanan on syrjäyttänyt ilmaus African American. The American Heritage Guide to Contemporary Usage and Style -tyylioppaassa termin todetaan vakiintuneen 1980-luvun lopulla, koska se ”ei viitannut ihonväriin vaan maantieteeseen, historiaan ja kulttuuriin pohjautuvaan etnisyyteen.”

”Sanoihin liittyvät sivumielteet saattavat lainautua kielestä toiseen, joten on mahdollista, että suuntaus vie suomen kielessäkin enemmän ilmauksen afrikkalaisamerikkalainen käyttöön, ja sen käyttö aletaan kokea kantaa ottavana. Tässä vaiheessa afroamerikkalainen on kuitenkin vielä useimpien mielestä neutraali ilmaus suomen kielessä, ja se on käytössä huomattavan paljon yleisempi kuin afrikkalaisamerikkalainen. Suomen kielessä afro-alku viittaa yleisesti afrikkalaisuuteen kuten yhdyssanoissa afrotanssi ja afromusiikki”, Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros kertoo.

Grönros huomauttaa kuitenkin, että myös sanan kirjoitusasulla on väliä: ”Usein sen näkee kirjoitettuna yhdysmerkillä afrikkalais-amerikkalainen, mutta suomen kielen oikeinkirjoitusperiaatteiden mukaan yhdysmerkkiä käytetään silloin kun osat ovat tasavertaiset, kuten esimerkiksi afrikkalais-amerikkalainen yhteistyö tai suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus. Yhdysmerkkiä ei tule, jos alkuosa määrittää loppuosaa kuten tässä tapauksessa. Afrikkalaisamerikkalainen on muodoltaan samanlainen sana kuin latinalaisamerikkalainen.”

Korrektiuden pois pyyhkimä historia

Aina syrjiviltä valtasuhteilta ei kuitenkaan vältytä edes tukeutumalla poliittisesti korrektiin. Niin kauan kuin valkoisia amerikkalaisia ei kutsuta eurooppalaisamerikkalaisiksi, termi afrikkalaisamerikkalainen asettaa mustat eriarvoiseen asemaan.

Amerikkalaisen tyylioppaan mukaan mustien keskuudessa yleisimmin käytössä onkin sana black. Siihen liitetään edelleen 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen saavuttamat yhtäläiset kansalaisoikeudet. Toisin sanoen sana kantaa yhä mukanaan useimpien Yhdysvaltain mustien jakamaa orjuuden ja sitä seuranneen rotuerottelun historiaa.

”’Oikea’ terminologia riippuu siitä, keneltä kysyt”, Peterson huomauttaa. ”Olen itse eurooppalaisamerikkalainen ja käytän termiä afrikkalaisamerikkalainen. Minulle termi muotoa xxxxx-amerikkalainen on merkitykseltään neutralisoiva, koska Yhdysvallat on maahanmuuttajien maa, jos Amerikan intiaaneja ei oteta lukuun. On toki häiritsevää, että rodusta tai etnisyydestä tulee niin keskeinen asia, mutta elämme postmoderneja aikoja ja ihmisten erilaiset taustat ovat arkipäivää.”

Kulttuuriset muutokset ovat osa myös suomalaista arkea. Yhä useamman suomalaisen ihonväri on jokin muu kuin valkoinen. Yksi heistä on Ruskeat tytöt -blogiin kirjoittava Koko Hubara. ”Itse päädyin sanaan ruskea kahdesta syystä: se on minulle synonyymi sanalle rodullistettu eli viittaa siis ’kaikkiin’, joita rodullistetaan, ei pelkästään mustiin, ja toisaalta kuvaa myös omaa identiteettiäni, juurikin sitä, että itselläni ei ole afrikkalaista taustaa, vaan olen taustaltani Lähi-idästä”, Hubara kertoo.

Kielen historiasta puhuttaessa puhutaankin aina myös kulttuurista yleensä. Kuten IHME-taiteilija Gates kommentoi The Atlantic -lehdelle Washingtonissa syksyllä avautuneen Kansallisen afrikkalaisamerikkalaisen historian ja kulttuurin museon avajaisten alla: ”Käsitys mustuudesta, käsitys minkä tahansa kansan kulttuurista on aina luonteeltaan dynaaminen ja elää omaa elämäänsä.”

Vuoden 2017 IHME-taiteilija Theaster Gates tuo huhtikuussa Helsinkiin niin bluesista, gospelista kuin buddhalaisista mantroistakin ammentavan kokoonpanonsa The Black Monks of Mississippin. Teoskokonaisuuden nimi on The Black Charismatic, ja sen osana julkaistaan ryhmän debyyttialbumi. Albumia juhlistetaan levynjulkaisukeikalla, minkä lisäksi festivaalilla nähdään The Black Monks of Mississippistä valmistuvan dokumenttielokuvan maailmanensi-ilta ja julkisessa tilassa esitettävä installaatio.