IHMEen YouTubessa: mitä taiteilijat tekevät?

15/09/2016
Maraton-taiteilijatVuoden 2016 IHME-maratonin taiteilijat: ylärivissä vasemmalta Eero Yli-Vakkuri, Sanna Kannisto, Seppo Salminen, Miina Hujala, Pekka ja Teija Isorättyä, alarivissä vasemmalta Riitta Ikonen, Heli Hiltunen, Jaakko Veijola ja Nestori Syrjälä. Kuva: Veikko Somerpuro

Tekijyys on ollut toistuva teema IHMEen puheohjelmassa. Aiheesta on kuultu asiantuntijapuheenvuoroja niin kuraattoreilta kuin taiteentutkijoiltakin. Mutta mistä taiteilijan työssä on taiteilijoiden itsensä mukaan kyse?

Omaäänisiä puheenvuoroja taiteentekijöiltä on ollut tilaisuus kuulla IHME-maratoneilla. Festivaalin jokavuotisessa huipennuksessa on urheilutapahtuman tuntua, kun taiteilijat kertovat työstään lähes kolmen tunnin ajan. Kaikkiaan taiteellista työskentelyään on kahdeksana festivaalikeväänä esitellyt lähes 90 puhujaa, jotka edustavat laajasti nykytaiteen koko kenttää.

YouTubessa voit palata taiteilijana olemisen iloihin, koetinkiviin ja epävarmuuksiin – taiteilijoiden itsensä kertomana.

Jumalan ja vähän tieteensosiologinkin rooleissa

 ”Seuraavana päivänä lehdessä oli: ’Marika Mäkelä sanoo olevansa Jumala’.” Ruotsalaistoimittaja sai Mäkelän haastatteluun kärjekkään otsikon, mutta mitä maalari kertoo tarkoittaneensa kuvatessaan työskentelyään luomistyöksi? Katso IHME-maratonin keskustelu maalaustaiteesta täällä.

Viime keväänä Nestori Syrjälä kertoi veistoksistaan, joiden lähtökohtana toimivat kuntoilupainot sekä taiteilijan laatimat listaukset erilaisista esineistä ja niiden keskinäisistä kytköksistä. ”Lopputuloksen, sen miltä teos lopulta näyttää, määrittää paitsi idea ja sommitelmat myös sattuma ja se, miten eri materiaalit sattuvat tulemaan yhteen, ja minkälaisia assosiaatioita niistä syntyy”, Syrjälä kuvasi.

Terike Haapoja, taiteilija syyskuun alussa avautuneen Epäihmisyyden museon takana, on käynyt tuotannossaan jo pitkään vuoropuhelua tieteen kanssa. ”Taide voi olla yksi tapa tehdä tieteensosiologiaa – katsoa tiedettä ulkoapäin inhimillisen toiminnan muotona”, hän määritteli vuonna 2009. Haapojan mukaan taiteilijan tehtävänä ei kuitenkaan ole pelkästään visualisoida tiedettä. Katso puheenvuorot täällä ja täällä.

Viime vuoden maratonilla tuotantoaan esitteli myös valokuvataiteilija Sanna Kannisto. Yleisö kulki Kanniston mukana tämän kuvausmatkoille Etelä-Amerikan sademetsien tutkimusasemille. Samalla Kannisto valotti taiteellisen työskentelynsä pyrkimyksiä: ”Tarkoitus on ohjata katsojaa eli tulkitsijaa eri suuntiin ja aiheuttaa hämmennystä.”

Toisinaan tehtävänanto saattaa tulla joltakulta toiselta. Näin kävi tarpeettomaksi käynyttä tavaraa teoksissaan hyödyntävälle Kari Cavénille: ”Yksi ihminen jostain päin Pohjanmaata soitti, että pojalla on viiden tuhannen kaljapullon korkin kokoelma, josta pitäisi päästä eroon – että jos niistä saisi jotakin.”

Taiteen ja aktivismin rajapintoja

Tellervo Kalleiselle yhteisötaiteessa voi olla aktivismin piirteitä, mutta kyse ei kuitenkaan ole samasta asiasta. ”Haluamme olla mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa ja synnyttämässä julkista keskustelua, mutta itse koen, että emme aseta toiminnalle vastaavia tavoitteita kuin aktivistit”, hän kuvasi vuonna 2013 esitellessään hänen ja puolisonsa Oliver Kochta-Kalleisen yhteistä projektia.

Samana vuonna tottelemattomuuteen Kiasmassakin kannustanut Jani Leinonen puhui taiteen poliittisuudesta: ”Tapa jolla meidät opetetaan puhumaan vapaudesta vääristää vapauden. Ja siksi me olemme täällä – me taiteilijat ja kaikki muutkin.” Katso manifestiksi kasvanut puheenvuoro täällä.

Eero Yli-Vakkuri, IHMEen ja Nuorisoasiainkeskuksen viimekeväisen yhteistyöprojektinkin taiteilija, kertoi omassa puheenvuorossaan mieltyneensä englannin sanaan performance nimenomaan toimeenpanemisen merkityksessä: ”Taiteilijana pyrin toimeenpanemaan asioita. [- -] Teokset joita teen, syntyvät ikään kuin uhmakkaassa tunnelmassa – jonkin sortin kähmäisessä, nahisevassa vastakkainasettelussa.”

IHME-maratonien puheenvuorot ovat katseltavissa IHMEen omalla YouTube-kanavalla. Tilaa kanava täältä!