Materiaalia taiteilijalle: ratikkasoittajat haastattelussa

17/03/2016
Ratikkasoittajien kiertueen muusikot ja yleisötyöntekijät WHS Teatteri Unionilla.Ratikkasoittajien kiertueen muusikot ja yleisötyöntekijät WHS Teatteri Unionilla. Kuva: Veikko Somerpuro

Helsingin raitiolinjoilla soi lauantaihin 19.3. saakka, kun katusoittajat eri puolilta maailmaa esiintyvät ratikkamatkustajille taiteilija Kateřina Šedán kutsusta. Ensimmäisinä Helsinkiin saapuneet ratikkasoittajat tapasivat toisensa IHMEen toimistolla kiertuetta edeltävänä päivänä. Kokemukset katusoitosta yhdistivät saman pöydän ääreen istahtaneita eritaustaisia artisteja.

Muutakin kuin kestohittejä

Tiistai-iltapäivänä festivaalitoimiston täyttää iloinen juttelu, nauru ja odotus. Tervehdykset, esittäytymiset ja kysymykset lentävät pöydän yli eri kielillä: Soitatko kokopäiväisesti kadulla? Miten sait lisenssin Lontoon metroon? Edessä on Ratikkasoittajien kiertue, ja kun uudet kasvot ovat saaneet nimet, nopeasti selviää, että tällä joukolla on paljon muutakin jaettavaa.

”Päädyin soittamaan kadulla, kun tajusin että voisin maksaa taideopintoni ansaitsemillani tienesteillä”, kertoo Sybren Renema, Hollannin Leidenista Skotlantiin muuttanut kuvanveistäjä. ”Öisin Glasgow’n keskustassa on aika lailla sama, mitä soitan. Humalaisille ihmisille voin soittaa vaikka Charlie Parkeria”, hän kertoo.

Lontoon metrossa soittava Steve Aruni jakaa kollegansa kokemuksen vain osittain. ”Kadulla soittaminen voi olla myös tosi tylsää”, Aruni puuskahtaa. ”Usein soitan samoja kappaleita neljä tuntia putkeen. Valitettavasti vain tietyt biisit pysäyttävät ohikulkijat: Somewhere Over the Rainbow ja Always look on the Bright Side of Life – molemmat kauniita kappaleita, jos niitä ei soita alinomaa.” Kiertue on hänelle tervetullut poikkeus päivästä toiseen toistuvaan biisilistaan. ”Hienoa olla täällä ja soittaa vaihteeksi muutakin”, hän toteaa, ja Renema ehdottaa heti neljän päivän Black Sabbath -tribuuttia. ”Joo, soitan pelkkää Napalm Deathiä”, Aruni vitsailee.

”Soitamme Tšekin tasavallan Brnossa, ja suurimman suosion saa aina kansanmusiikkiryhmä perinneasuissaan. No, meidän musiikkimme ei kiinnosta ihan samalla tavalla”, nauraa konservatoriossa opiskeleva Ester Švábková The Entropies -duosta.

Elävää materiaalia taiteilijalle

Katusoittokokemukset ovat kaikille festivaalivieraille tärkeitä. Slovakialaisia kaksosia Tamara ja Tatiana Baňkováa kohtaamiset yleisön kanssa energisoivat. ”Parasta on soittaa väsyneinä ja stressaantuneena koulun jälkeen. Ihmisten hymyistä saa niin paljon energiaa”, TBeeGirls-duona Prahassa esiintyvä ja asuva kaksikko kertoo.

The Entropies -duon Soheil Shadloolle katusoitto merkitsee myös vapautta ilmaista itseään. ”Olin 12 vuotta muusikkona maassa, jossa en voinut soittaa musiikkia, josta pidän”, ensin Georgiaan ja sitten Brnoon muuttanut iranilaismuusikko kertoo. ”Iranissa poliisi saattoi kesken keikan pidättää muusikot ja takavarikoida soittimet.”

Kiertueella muusikot päättävät itse esittämästään musiikista, mutta samalla he ovat osa Kateřina Šedán luomaa kokonaisuutta. ”Täällä olen taiteilijan materiaalia – elävää ja puhuvaa materiaalia”, naurahtaa itsekin nykytaidetta tekevä Renema.

Tutustu kiertueen muusikoihin täällä – kuvakoosteet kiertueelta IHMEen Facebookissa!