IHME-päivillä keskusteltiin, huudettiin ja hyräiltiin

31/03/2010

Nykytaidetapahtuma IHME-päivät tuplasi kävijämääränsä viime vuodesta. Toisen kerran järjestettyyn tapahtumaan osallistui Vanhalla ylioppilastalolla 2600 henkeä, joista 1000 juhli lauantaiyön IHME-klubilla. Muita yleisömagneetteja olivat IHME-maraton ja Oikeusjuttu. Myös äänipajat olivat suosittuja. Valikoima IHME-päivien luentoja ja keskusteluja on nyt nähtävillä säätiön omalla YouTube-kanavalla.

IHME-päivät aloitti John Cagen teos 4’33”, joka oli naseva kiteytys tämän vuotisten IHME-päivien toisesta pääteemasta, äänen merkityksestä ja sen eri olomuodoista taiteessa. Lauantaina luentojen keskiössä oli Susan Philipszin taide sekä hänen IHME-teoksensa, Rautatieasemalla 11.4. asti kuultavissa oleva Kun päivä laskee. Reina Sofía Museon pääkuraattori Lynne Cooke puhui Susan Philipszin taiteesta ääntä materiaalinaan käyttävien nykytaiteilijoiden tuotannon kautta.

Lauantain huippuhetkiä olivat myös työpajojen esiintymiset. Sari Kaasisen kehtolaulupajan esitys oli intiimi ja herkkä, kun taas Mieskuoro Huutajien ja 80 pajaan osallistuneen sessio ärhäkkä spektaakkeli.

Vanhan sali muuttui loppuillasta IHME-klubiksi yhteistyössä Pikseliähkyn kanssa. Sisäänpääsymaksu klubille oli ihmeellinen 0 euroa, kuten kaikkiin muihinkin IHME-päivien tapahtumiin. Sunnuntain luennot keskittyivät IHME-päivien toiseen pääteemaan, julkisessa tilassa esitettyyn taiteeseen. Kuraattori Mary Jane Jacobin luennon aihe oli yhteisötaiteen kokemuksellisuuden merkitys.

Filosofi Tuomas Nevanlinnan tuomaroima Oikeusjuttu oli sunnuntain vetonaula. Yleisön lukumäärä ja kiivas osallistuminen todistivat, että nykytaiteen kentällä on tilausta IHME-päivien kaltaiselle keskustelufoorumille.